Maailman paras koira!

Mokkamoi!

Nyt oli kyllä senverran vauhdikas juhannus, että on kai pakko kirjoittaa tänne blogiin taas =).

Me lähtiin tosiaan kaveriporukalla erään kaverin luo Pietarsaareen juhannusta viettämään. Mietittiin siinä sitten, että mitenköhän tuo hauveli reagoi noin pitkään automatkaan... Edessä olisi 7-8h autossa köröttelyä... Noh, aika raskas matka siitä tulikin, mutta ihan hyvin me se kestettiin. Hankalaa se oli Pupelle siinä mielessä, että Puppe ei voinut oikein nukkua autossa. Jos Puppe kävi makaamaan, tuli sille paha olo, kun ei pystynyt pitämään silmiä horisontissa. Joten koko matka meni kutakuinkin istuessa, ilman unta.

Perillä meitä odotti aurinkoinen sää, ja upea rantatontti. Saimme kuulla, että juhliin olisi tulossa yli 30 henkilöä. Kääk! Puppehan tulisi saamaan slaagin ihmismäärän kanssa. Nojuu, ihmisiä rupesikin sitten kahdeksan aikaan tulemaan oikein urakalla. Puppe siinä morjesteli kaikkia sitä mukaan kun jengiä tuli. Hyttysiäkin oli muuten ihan hirveä määrä. Illan mittaan siinä rupesikin kuulemaan kaikennäköistä toisella korvalla. Jengihän ei oikein tiennyt kenen koira tämä oli, kun siellä oli niin paljon porukkaa, ja yksi koira, joten salakuuntelu oli aika helppoa. Sitten sitä sattui kuulemaan kommentteja kuten "Tämä on kyllä maailman paras koira", ja "Mä en ole koskaan nähnyt näin kilttiä ja tottelevaista koiraa"... Puppea kutsuttiin jopa legendaksi =). Juhlissa oli myös yksi jätkä, joka pelkäsi koiria, ja sanoi, että Puppe on yksi kahdesta koirasta, jota hän ei pelkää. Jeps. Mä tiedän. "Oma kehu haisee"... mutta haiskoon! Kyllä sitä tuli aika hiton hyvä olo, kun jengi ei sanonut meille suoraan, että Puppe on hieno koira, vaan juttelivat keskenään, meistä tietämättä. Se tarkoittaa sitä, että jengi ei vain yritä mielistellä. Siinä 06:30 sitten mentiin jullen kanssa nukkumaan, ja pakotettiin Puppe mukaan. Oltiin oltu liikkeellä kl 09:00:stä asti, eikä Puppe ollut montaa minuuttia päässyt nukkumaan. Ja kyllä sitä myös väsytti.

Loppuviikonloppu menikin aika rauhallisissa merkeissä. Uimista ja löhöilyä... Ja sitten tietysti sunnuntaina kotimatka, joka tällä kertaa kesti "vain" 7h. Loppuillan Puppe sitten olikin vaan ja löhöili, eikä jaksanut tehdä yhtään mitään... Kaikenkaikkiaan, kiva onnistunut viikonloppu, ja oli kiva kuulla jengin oikeita mielipiteitä =).

Boinks.

Agiliitoa, joutsenia ja lonkkia...

Jesh...

Taas vaihteeksi ollut vähän paussia, mutta nyt tuli taas hyvä aika kirjoittaa...

Ollaan tosiaan oltu tuolla puolarmetsässä agilityn peruskurssilla, ja Puppe näyttää haldaavan asiat siis TODELLA hyvin. Ohjaajatkin ovat kehuneet, että "Teillä on kyllä todella hyvä koira tuossa. Siitä tulee hyvä agilitykoira", mikä tietysti vähän kohottaa mieltä =). Aluksi meillä oli hieman ongelmia siinä, että Puppe juoksee liikaa ohjaajan perään aina esteen jälkeen, mutta oppi kuitenkin suht nopeasti katselemaan eteenpäin seuraavaa estettä... Ja voi sitä riemua, kun se sen homman tajusi! Palkkaamisessakin huomattiin, että parhaiten Pupen palkkaa leikkimällä semmoisella solmuköydellä... Yllättävän hyväksi tuo Pupen taisteluvietti on kehittynyt, vaikka se silloin pentuna ei oikein uskaltanut leikkiä vetoleikkejä.

Harmi on tietysti, että viikko sitten oli viimeinen kerta tuolla kyseisellä kurssilla, ja jatkokurssi on vasta syksyllä. Kysyttiin kyllä, että voiko sinne kentälle tulla harjoittelemaan, ja vastaus oli kielteinen =(. Vain jäsenet saavat harjoitella siellä, ja jono jäseneksi on aivan järjetön. Kaksi vuotta kuulemma on joutunut odottamaan... No, onneksi Puppe on kuitenkin sen verran hyvä, että myös seuroilla saattaa olla jonkinnäköistä motivaatiota saada Puppe mukaan =). Pitää varmaan itse rakentaa joitain perusesteitä tuonne metsän reunaan...

Kävi tuossa pari viikkoa sitten mielenkiintoinen tapaus: Ulkona oli hirveä helle, ja ajattelin sitten, että menenpäs Pupen kanssa uimaan tuonne niemelle. Ja oikein mukavaahan siellä oli. Puppekin ui kerrankin leikkimättä (sitten kun ei jaksanut leikkiä enää), ja se näytti ihan kivalta =). Mulle tuli tylsää, niin kävin siinä sitten rakentamaan laituria, se ranta on meinaan täynnä keskikokosia kiviä, niin ajattelin siinä siirrellä niitä kiviä yhteen kasaan, että sinne ulommaksi voisi kävellä kahlaamatta.

Näin siinä 50m päässä joutsenen uivan ohi, ja olin silleen että ompas kiva. Noh... käänsin siinä selkäni sitten hetkeksi, ja huomaankin että joutsen on noin 5m Pupesta joka on uimassa syvässä vedessä, ja joutsen tulee kohti sähisten... Huusimpas siinä sitten Puppea rantaan. Siellä missä Puppe ui, oli vettä ehkä noin 70cm, joten joutsen oli ihan kotikentällä tappelun kannalta... Katselin siinä sitten, että Puppe ei tule kerkeämään alta pois. Puppe kävi jo haukkumaan joutsenelle samalla kun se ui. Rupesin sitten miettimään, että mitä pitäis tehdä. Vesi oli liian syvää minulle joutsenpainiin, muuten olisin varmaan käynyt käsin kimppuun... Päätin sitten ladata kädet täyteen kiviä (mitä siinä rannassa sitten onneksi oli aika määrä), ja kävin lataamaan niitä joutsenta kohti. Adrenaliinia oli niin paljon, etten ensin osunut (mikä oli ihan hyvä ottaen huomioon voiman ja korkeuden millä heitin, ei olisi meinaan joutsenta enää), mutta sitten tähtäsin vähän alemmas, ja se osui joutsenta rintaan, ja ilmeisesti sattui sen verran, että se monsterilintu päätti uudellenarvioida tilanteen, ja lähti lipettiin.

Puppe tuli siinä sitten rantaan, ja me lähtiin pois rannasta. Mulla oli jalat ihan spagettia kaikesta adrenaliinista, ja Puppekin oli vähän levottoman oloinen.

Tilanteesta jäi kyllä vähän paha maku suuhun... Ei olisi paljoa haitannut vaikka olisin vahingossa saanut sen joutsenen hengiltä. Tilanteesta tuli toki mieleen, että saisinkohan mä sakkoja, jos tappaisin joutsenen itsepuolustuksena? Jos mun täytyy valita koiran ja joutsenen välillä, niin se ei kyllä oikeastaan ole edes valinta, joten sitä ei kyllä paljon tarvitse miettiä käynkö linnun kimppuun vai en. Että semmoisia.

Sitten se semmonen jännempi juttu. Tuli tuossa eilen tulokset kennelliitosta Pupen lonkkakuvista. Noh, tulokset ei olleet niin hyvä kun odotin, mutta hyvät kuitenkin. Elikkä tuloksina tuli B/B lonkat, ja 0-0 kyynäreet. Tietysti toivottiin A-lonkkia, kun eläinlääkärin mielestä ne lonkat olivat aika selvät A-lonkat, mutta B:t sieltä tuli takaisin. B on myös hyvä tulos (ainakin näin Mira väitti =) ). Ja niille jotka eivät tiedä A on lonkissa paras ja kyynärissä on paras 0...

Että semmosia tarinoita tällä kertaa... Nyt taidan tehdä töitä hetken, ja sitten lähden juhannuksen viettoon...

Adios.

Boinks.

Agiliitoa!

Moikkamoi taas! Nyt näyttää olevan blogiinkirjoitusviikkokin =).

Oltiin tänään tosiaan maistelemassa agilityä tuolla Espoon puolarmetsässä AST:n radalla. Päästiin tosiaan semmoiselle kuuden viikon alkeiskurssille, joka maksoi vaivaiset 50e. Aluksi jänskätti kyllä aika paljon, varsinkin kun matka radalle kesti meillä noin tunnin (haettiin auto mun vanhemmilta, ja sitten radalle). Kaiken lisäksi jännitti hieman se, että me missattiin ensimmäinen oppitunti, joten vähän hermostutti, että onkohan ne muut jo tosi hyviä, että pysyykö meillä maine... Noh, koiria siellä oli vähän kaiken kokoisia, ja sattumoisin, me päästiinkin ryhmään missä oli pelkästään suurehkoja uroksia. Eihän Pupella mitään ongelmia ole toisten urosten kanssa (ainakaan huomattu), mutta niillä muilla koirilla näytti olevan. Pidettiin siis koiria aika erillään.

Harkat alkoi pienellä lämmittelyllä, niin fyysisellä kuin psyykkisellä. Sitten ruvettiin suoraan asiaan; aloimme harjoittelemaan pöytä-estettä. Noh se meni ihan ok, aika paljon Puppe seuraili makkaranpalaa, eikä aina tajunnut, että ideana oli pöydälle meno, eikä Jullen käden seuraaminen. Muuten kyllä tämä meni ihan hyvin.

Sitten harjoiteltiin hyppyä (joka oli pupella laiskanläksynä); hyppy meni kuin vettä vaan. Otettiin siihen perään vielä muurikin. Ja siinäkään ei ollut ongelmia. Tämän jälkeen siirryttiin takaisin harjoittelemaan pöytää omin neuvoin, odotellessa vuoroa. Siinä sattui sitten eräs toinen uros lähtemään omille teille, ja juoksi puppea kohti. Se vaikutti sitten aika agressiiviselta, ja yht'äkkiä se sitten kävikin kimppuun. Koita siinä nyt sitten ottaa toisen ihmisen agressiivista koiraa pois oman kimpusta. Puppe kyllä näytti aika hyvin takasin, mutta kivaa se ei ollut... Olisikohan ollut tämmöinen koira... Kurssin vetäjät osasivat hoitaa tilanteen kuitenkin aika hyvin. Kumpikaan koira ei haavoittunut onneksi... Eikä Puppeakaan hetken päästä enää harmittanut tilanne, radalla kun oli muuten niin kivaa... Mutta onhan se kuitenkin niin, että ensimmäisenä koulupäivänä pitää aina vähän tapella ;).

Seuraavaksi harjoiteltiin putki. Tämän Puppe tajusi myös hyvin nopeasti. Ei mennyt kun ehkä 4 toistoa, niin Puppe oli jo omin neuvoin menossa putkesta läpi. Sitä sai ihan estelläkin :D. Sitten pidennettiin, ja pidennettiin putkea: Ei mitään ongelmia.

Sitten vaihdettiin ryhmiä: Siirryimme harjoittelemaan kahta peräkkäistä hyppyä, jotka olivat hieman pidemmällä toisistaan. Tässä opeteltiin lähinnä ohjaamista. Puppe kun seurasi Jullea niin hyvin, että ensimmäinen hyppy meni hyvin, ja ennen toista hyppyä, käännettiikin kurssi kohti juoksevaa Jullea, tai tarkemmin lelua joka jullella oli kädessä. Katse taisi olla kovin fikseerattuna tuohon leluun, koska puppe juoksi aidan pidikettä päin. Ja kovaa =). Ei muuta kun uusiksi vaan, ja sitten menikin hyvin. Noh tuohon melkein se oppitunti loppuikin, mutta oltiin vielä sen verran innokkaita, että ohjaaja näytti meille vielä renkaan ja puomin (ne kun jäi opettamatta kun aika loppui kesken). Renkaassa ei mitään ongelmia. Koitettiin vaikka mitä konsteja, eikä se rengas silti tuottanut ongelmia. Noh mikäs siinä =).

Puomi oli vähän hankalampi, mutta yhden hallitun putoamisen jälkeen saatiin kolme ihan hyvää suoritusta.

Sitten lähtiinkin kotia kohti, ja Puppe oli melkein yhtä väsynyt kuin eilen iltalenkillä anestesiakrapulassa =). En tiedä onko joku meidän poissaollessa harrastanut agilitya salaa, mutta Pupella ei vaikuttanut olevan juurikaan ongelmia minkään kanssa. Kouluttajat olivat todella ylpeitä Pupesta, ja ihmettelivät oppimisvauhtia, tämä kun oli saanut muut kiinni yhdellä opetuskerralla. Meiltä jopa kysyttiin: "Siis ettehän te ole ennen agilityä harrastaneet?". Oli kyllä todella kivaa, ja imartelevaa kuulla miten fiksu tämä meidän Puppe on. HYVÄ PUPPE! Julle on laittanut kuvagalleriaan pari klippiä illalta.

Kotiin lähtiin iloisin mielin, ja kaikilla kolmella osaanottajalla sama mielessä: "Tätä lisää! JA ÄKKIÄ!"

Boinks.

Ps. Mira, olit oikeassa, se on koukuttavaa hommaa =)

Kansainväliset eläinlääkäripäivät...

Noniin olipa taas aikaa kun viimeksi tuli kirjoitettua blogiin, mutta nyt on niin tärkeitä uutisia, että on vain pakko kirjoittaa =). On uutisia niin hyviä, kuin huonoja. Mutta kaikki uutiset loppuu kuitenkin hyvin. Joten ei tarvitse jänskäillä hirveesti kun lukee tätä. Ollaan oltu siis tällä viikolla jo kaksi kertaa eläinlääkärillä! Maanantaina käytiin tarkastuttamassa eräs haava Pupen korvassa, ja tänään (keskiviikkona) käytiin kauan odotetuissa lonkkakuvauksissa.

Juu, eli me oltiin Jullen kanssa viime torstaista maanantaihin ruotsissa, jolloin Puppe oli ollut hoidossa mun vanhemmilla. Muuten oli kaikki mennyt hyvin, mutta jonkinnäköinen susikoiran tapainen oli sitten sunnuntai-iltana käynyt pupen kimppuun. Vanhemmat nyt sitten hieman hätäisinä soitelleet eläinlääkäriin, kun Pupelle oli tullut pieni ventti korvaan joka vuoti verta. Noh mikään eläinlääkäri ei tietenkään ollut auki enää kello 22 sunnuntaina. Päivystyksessä sanottiin kuitenkin, että jos nyt kahden päivän sisään käy eläinlääkärissä niin hyvä on. Käytiin sitten maanantaina sitten, ja saatiin kuin saatiinkin antibiottikuuri Pupelle. Puppe oli jälleen aivan yli-innokas eläinlääkärin potilaana. Mutta parempi niin...

Tänään sitten niitä virallisia lonkka- ja kyynärkuvia. Tämä olikin huomattavasti mutkikkaampi reissu.

Päivällä Puppe koitti huomauttaa minulle, että mitens olisi jos antaisit vähän ruokaa. Näin hän teki tökkimällä ruokatönikkää tökkimällä, ja tuijottamalla mua. Sain kuitenkin ylipuhuttua Pupen näkemään vähän vielä nälkää, koska eläinlääkärillä odottaa rauhoitus.

Noh, muuten kaikki alkoi niinkuin odottaa saattoi; Lähtiin lääkäriä kohti, ja Pupella hirveä veto päällä, koska se on niin siisti mesta. Jonkin aikaa siinä sitten odoteltiin vuoroa. Sitten punnittiin Puppe, ja painoa oli kokonaiset 24,5kg. Sydänäänet kuunneltiin, ja hengitys myös. Muuten kaikki oli normaalia, mutta Puppea selvästi jännitti. Sitten alkoi kaikki mielenkiintoinen. Puppe laitettiin istumaan lattialle, pää minun polvien väliin, ja rauhoituspiikki peppuun. Se pikkasen puppea sattui, ja ihan kaikkea ei saatu laitettua. Päätimme kuitenkin odottaa, jos se vaikka siitä pökräiskin. Oli hauska katsoa kun ensin niin hyperaktiivinen koira yhtäkkiä rauhottui, rupesi tuijottamaan lattiaa, ja sitten kuupahti lattialle. Noh, sitten nostettiin Puppe pöydälle ja tarkistettiin mikrosiru, jotta saataisiin kuvista viralliset. Tästä se hauska sitten alkoi =D.

Ensin nuori hoitaja rupesi etsimään sirua lukijalla, ja sitä ei oikein tahtonut löytyä, johon lääkäri totesi: "Anna mä näytän!". Lääkärin etsittyä ehkä noin 5min, todettiin, että Pupen sirua ei löydy. Ruvettiin olemaan vähän niinkun että "o-ou"... Kuvistahan ei saa virallisia, ilman että voidaan todeta että koiralla on oikea siru. Noh, lääkäri koitti vielä muutaman kerran, ilman tuloksia. Lääkäri soitti sitten kennelliittoon, joka oli kiinni. Mikäs nyt sitten neuvoksi. Oli sitten vain tehtävä niin, että Pupelle oli laitettava uusi siru, ja uudet rekisteripaperit lähetetään kennelliittoon virallisten kuvien mukana. Kiva juttu. Jotain sille vanhalle sirulle on käynyt. Jollain koiralla oli siru märkinyt pois, mutta Pupella ei ole ollut mitään märkivää haavaa kaulassa. Ehkä siru on mennyt rikki tai jotain. Ei voi tietää.

Toivotaan vain että kaikki menee hyvin rekisteröinnin kanssa, koska kennelliiton virallista mielipidettä ei saatu.

No sitten laitettiin Pupelle kanyyli, ja annettiin lisää nukutuslääkettä, kun Puppea kannettaessa vielä häntä heilui, mutta muuten oli vintti aika pimeänä =). Sitten vaan odoteltiin... Mä pääsin hetkeksi vahtimaankin Puppea, kun kehitysneste röntgenkehittimestä piti vaihtaa, kun kuviin tuli ihmeellisiä läikkiä. Puppe oli aika reppanan näköinen siinä selällään kieli poskella ja kaikkea =(. Sitten taas odotettiin... Ennen pitkää sitten Puppe sai herätysruiskeen, ja muutaman minuutin sisällä hauveli rupesikin heräilemään. Kanyyli otettiin pois, ja Puppe sai hienon laastarin. Tämän jälkeen Puppe onkin ollut hieman humaltuneen oloinen =). Puppe on ehkä söpöimmillään kun se on humaltunut =). Siis niinkun OIKEASTI tosi söpö =). Noh, kotiinkin päästiin ja tuossa Puppe nyt nukkuu pois krapulaansa... Tulokset lähtivät kennelliittoon ainakin tälläisina: lonkat: A-A ja kyynäreet: 0-0. Kyynäristä toinen oli hieman epäselvä, mutta lääkärin mukaan pitäisi senkin olla ihan ok. kuvakulma kuulemma tod,näk vaan vähän pielessä. Mutta lonkat olivat selvät A-A. Elikkä teille ketkä ette tiedä, niin lonkista on tuloksena A-A paras, ja kyynäreissä on tuloksena 0-0 paras. Eli hyvät paperit on tulossa =) (Mä kuulen Mira tänne saakka kun sä huokaat helpotuksesta ;) ). Lonkkakuvista näki hieman takapolviakin, ja nekin oli lääkärin mukaan tosi hienot, tuli vähän niinkun bonuksena polvikuvat =).

Muuten sitten matka kotiin meni aika rauhallisesti, vähän Pupelta meinasi voimat loppua kesken, ja sainkin punnita pupen sitten uudestaan tuossa kolmen kerroksen ajan, kun kannoin Pupen rappuset ylös =). Aika jätkä kyllä.

Jepjep.

Huomenna meillä on tosiaan ensimmäiset agilitytreenit, mutta pitää ottaa kuulemma rennosti pupen kanssa siellä, kun nuo rauhoittavat aineet ovat vielä kropassa. Jänskättää vähän senkin takia =).

Jeps. Mutta nyt meen syömään voittomakkaraa.

Boinks.

Ja niin se aika menee...

Taas aika kulunut kaamean nopeasti... Hirveesti on ollut kouluhommia, hyvä että on pysynyt oman päänsä mukana. Mutta! Vaikka Pupen agilitytulavaisuus näyttikin vaisulta kun kerhomme kuulutti että alkeiskursseja ei järjestetä, haimme Agility Sportteamin ulkopuolisten alkeiskurssille, ja tänään tuli tiedote että Puppe on päässyt mukaan kurssille, JEEEE!!! Saa nähdä miten käy, eniten kyllä pelottaa tuo miten Puppe tulee olemaan muitten koirien kanssa, siis voiko se olla vähäsen edes rauhallinen ja keskittyä sitten hommiin... Muiden kanssa leikkiminen olisi varmasti kivempaa. 

Jeps, muuten on Espoossa mennyt hyvin, ei oikeastaan kummempia.

Tekstistä ei tule sen pitempää koska tentti lähestyy, mutta ehkä Kimmo voi sitten myöhemmin lisäillä tänne juttuja ;)

"Helppoa" liikuntaa

Morjens!

Ajattelin, että vois olla taas se aika viikosta, kun on pitäisi kirjoittaa blogiin (eli siis olisi hirveästi muuta tekemistä, ja koko asunto on jo siivottu ;) )...

Tultiin tuossa ihan hetki sitten ulkoa. Ajateltiin tässä, että kun tuohon 50m päähän on aurattu luistinrata meren jäälle, niin sinnehän olisi kiva mennä vähän juoksuttaa Puppea. Oltiin eilen kahteen, ja tänään yhteen otteeseen ihan vain kävelemässä siellä. Yksi frisbeekin meni rikki tänään kun se halkesi pakkasen johdosta (ja vähän Pupenkin johdosta :) )...

Tänään illalla äitini toi minulle luistimet, niin aateltiin, että nythän on helppo liikuttaa tuota hauvelia... Miten väärässä me sitten oltiinkaan... Kyllähän se Puppe juoksi joo, mutta helpompaa olisi varmaan ollut juosta se 4km luistinrata kuin mennä luistimilla. Huomenna on varmaan jok'ikinen lihas kipeä... Mutta ai että kun tuo hauveli juoksi ja lujaa... Puppe juoksi varmaan 25% pidemmän matkan kun me, ja paljon kovempaa :O. Mittailin GPS:llä, että kun minä menin noin 20-25km/h niin Puppe painoi ohi varmaan 10km/h nopeammin. Siis aivan uskomaton vauhtimasiina... Nyt Puppe tosin makaa puolikuolleena tuossa lattialla... Pitää kyllä mennä varmaan uudestaan heti kun lihakset sallii... Ainoa huoli on se, että pelko on kova siitä, että Puppe tunkee tassunsa luistimen alle. Noh, otettiin ihan vaan varmuuden vuoksi koiraensiapupakkaus ja aimo annos kuria mukaan. Tästä samasta syystä me mentiikin luistelemaan vasta 22:30; silloin jäällä ei ole enää ketään muuta, niin Puppea uskaltaa pitää kunnolla vapaana...

Että semmosia.

Käytiin myös torstaina eläinlääkärissä. Siellä Puppe sai tehosterokotteet. Eli siis raivotautirokotteen, ja olikohan se nelirokote. Nyt on sitten Pupellakin vastustuskykyä ainakin vuodeksi =). Puppe sai taas oikein positiivista palautetta reippaudestaan. Puppe siis rakastaa eläinlääkäriä, siellä kun saa namia ja kaikki on niin kilttejä... Puppea kehuttiin muun muossa Pupen vitivalkoisista hampaista (ihan vaan luita jyrsimällä ne on pysyny kunnossa), ja kirkkaasta ilmeestä... Lääkäri vähän ihmetteli Pupen suurta kokoa; 25.4kg näytti vaaka. Meitä käskettiin pitämään silmällä Pupen ruoka-annoksia, mutta ymmärrys lääkärin kohdalla kasvoi kun kerroin vähän Pupen isästä ja isoisästä jne... Puppe on kuitenkin hyvässä kunnossa. Ei sillä lihavuutta missään näy, se vaan on aivan pirun iso =).

Ei mulla oikeestaan kummempia. Kimmo ja gigantti kuittaa...

Boinks.

Lunta ja jäätä!

Mo!

Ai että kun talvi on siisti! Ollaan oltu aika paljon Pupen kanssa ulkona, nyt kun vielä on mahdollisuus olla ulkona talvisäällä. Talvi on ehkä jopa siistimpi juttu kuin vesi =). Tänäänkin oltiin menossa meidän orkesterin arkistoon järjestämään kaikennäköistä, ja matkalla sinne, huomattiin, että voi hitto kun on hyvä sää. Oli vain pakko sanoa, että voihan nenä, että ollaan nyt vähän aikaa arkistoimassa, ja sitten mennään Rajasaaren koirapuistoon. Tällä kertaa siellä oli vähän erilainen meininki. Oikeastaan siellä oli aika paljon erilainen meininki. Tällä kertaa merellä oli jo kunnon jäät (vihdoinkin), ja koirabileet olikin suurimmaksi osaksi siirretty merelle. Oli kiva tosiaan kun sai vähän eri näkökulman koko paikkaan. Kuvailtiin siinä sitten aika paljon videoita siinä toivossa, että saataisiin yksi tai kaksi talvivideota pupesta aikaiseksi.Mun vanhemmat tulivat sitten kävellen jäitä pitkin sinne rajasaareen, ja siinä sitten riehuttiin hetki, ja käveltiin sitten pois koirapuistosta jäillä. Oli tosi kivaa kun pystyi pitää Puppea vapaana ilman aitausta, tai pelkoa siitä, että tulisi autoja tai vastaavia ylläreitä. Olisi kiva kun nyt vaan nämä pakkaset pysyisi kireinä niin, että olis korkeapaine ja säät pysyisi aurinkoisena =). 

Tässä pieni kuva päivän temmellyksistä =).

Muuten tässä ei juuri kummempia ole kerrottavana. Semmosta vaan, että Puppe on oppinut yhtä jos toistakin. Yhtäkkiä Puppe sai hyvän idean, että olohuoneeseen on päästävä päivisin, jolloin Puppe opetteli avaamaan olohuoneen oven, ja söi vähän yhtä jos toistakin. Noh, hankittiin sitten semmonen hieno kaappi, johon laitetaan kengät (sitä Puppe ei ainakaan vielä ole oppinut avaamaan), ja sitten hankittiin hakanen olohuoneen oveen. Tuota hakaste Puppe ei saa auki. Noh. Kyllähän toi hauveli keksii kaikennäköistä muutakin tekemistä; piti keksiä uutta opittavaa, joten Puppe opetteli avaamaan keittiön laatikot :D. Sieltä nyt ei löytynyt paljon kummempaa kuin pillejä ja semmoista, mutta jokin lukko niihin pitäisi saada, jottei Puppe satuttaisi itseään veitsiin tai saksiin...

Pikkuhiljaa olisi muutenkin Pupen aika saada tehosterokotus. Kunhan toi Julle muistaisi varata ajan lääkärille. Oli kyllä kiva ele eläinlääkäriltä, kun sieltä tuli kirje pupelle, jossa sanottiin, että Pupen pitäisi muistuttaa meitä varaamaan aika lääkärille =). 

Semmottia meille kuuluu. Ei muuta kuin kuulumisiin, ja ottakaahan toki yhteyttä mikäli teillä on jotain kyseltävää =).

Boinks.