Agiliitoa!

Moikkamoi taas! Nyt näyttää olevan blogiinkirjoitusviikkokin =).

Oltiin tänään tosiaan maistelemassa agilityä tuolla Espoon puolarmetsässä AST:n radalla. Päästiin tosiaan semmoiselle kuuden viikon alkeiskurssille, joka maksoi vaivaiset 50e. Aluksi jänskätti kyllä aika paljon, varsinkin kun matka radalle kesti meillä noin tunnin (haettiin auto mun vanhemmilta, ja sitten radalle). Kaiken lisäksi jännitti hieman se, että me missattiin ensimmäinen oppitunti, joten vähän hermostutti, että onkohan ne muut jo tosi hyviä, että pysyykö meillä maine... Noh, koiria siellä oli vähän kaiken kokoisia, ja sattumoisin, me päästiinkin ryhmään missä oli pelkästään suurehkoja uroksia. Eihän Pupella mitään ongelmia ole toisten urosten kanssa (ainakaan huomattu), mutta niillä muilla koirilla näytti olevan. Pidettiin siis koiria aika erillään.

Harkat alkoi pienellä lämmittelyllä, niin fyysisellä kuin psyykkisellä. Sitten ruvettiin suoraan asiaan; aloimme harjoittelemaan pöytä-estettä. Noh se meni ihan ok, aika paljon Puppe seuraili makkaranpalaa, eikä aina tajunnut, että ideana oli pöydälle meno, eikä Jullen käden seuraaminen. Muuten kyllä tämä meni ihan hyvin.

Sitten harjoiteltiin hyppyä (joka oli pupella laiskanläksynä); hyppy meni kuin vettä vaan. Otettiin siihen perään vielä muurikin. Ja siinäkään ei ollut ongelmia. Tämän jälkeen siirryttiin takaisin harjoittelemaan pöytää omin neuvoin, odotellessa vuoroa. Siinä sattui sitten eräs toinen uros lähtemään omille teille, ja juoksi puppea kohti. Se vaikutti sitten aika agressiiviselta, ja yht'äkkiä se sitten kävikin kimppuun. Koita siinä nyt sitten ottaa toisen ihmisen agressiivista koiraa pois oman kimpusta. Puppe kyllä näytti aika hyvin takasin, mutta kivaa se ei ollut... Olisikohan ollut tämmöinen koira... Kurssin vetäjät osasivat hoitaa tilanteen kuitenkin aika hyvin. Kumpikaan koira ei haavoittunut onneksi... Eikä Puppeakaan hetken päästä enää harmittanut tilanne, radalla kun oli muuten niin kivaa... Mutta onhan se kuitenkin niin, että ensimmäisenä koulupäivänä pitää aina vähän tapella ;).

Seuraavaksi harjoiteltiin putki. Tämän Puppe tajusi myös hyvin nopeasti. Ei mennyt kun ehkä 4 toistoa, niin Puppe oli jo omin neuvoin menossa putkesta läpi. Sitä sai ihan estelläkin :D. Sitten pidennettiin, ja pidennettiin putkea: Ei mitään ongelmia.

Sitten vaihdettiin ryhmiä: Siirryimme harjoittelemaan kahta peräkkäistä hyppyä, jotka olivat hieman pidemmällä toisistaan. Tässä opeteltiin lähinnä ohjaamista. Puppe kun seurasi Jullea niin hyvin, että ensimmäinen hyppy meni hyvin, ja ennen toista hyppyä, käännettiikin kurssi kohti juoksevaa Jullea, tai tarkemmin lelua joka jullella oli kädessä. Katse taisi olla kovin fikseerattuna tuohon leluun, koska puppe juoksi aidan pidikettä päin. Ja kovaa =). Ei muuta kun uusiksi vaan, ja sitten menikin hyvin. Noh tuohon melkein se oppitunti loppuikin, mutta oltiin vielä sen verran innokkaita, että ohjaaja näytti meille vielä renkaan ja puomin (ne kun jäi opettamatta kun aika loppui kesken). Renkaassa ei mitään ongelmia. Koitettiin vaikka mitä konsteja, eikä se rengas silti tuottanut ongelmia. Noh mikäs siinä =).

Puomi oli vähän hankalampi, mutta yhden hallitun putoamisen jälkeen saatiin kolme ihan hyvää suoritusta.

Sitten lähtiinkin kotia kohti, ja Puppe oli melkein yhtä väsynyt kuin eilen iltalenkillä anestesiakrapulassa =). En tiedä onko joku meidän poissaollessa harrastanut agilitya salaa, mutta Pupella ei vaikuttanut olevan juurikaan ongelmia minkään kanssa. Kouluttajat olivat todella ylpeitä Pupesta, ja ihmettelivät oppimisvauhtia, tämä kun oli saanut muut kiinni yhdellä opetuskerralla. Meiltä jopa kysyttiin: "Siis ettehän te ole ennen agilityä harrastaneet?". Oli kyllä todella kivaa, ja imartelevaa kuulla miten fiksu tämä meidän Puppe on. HYVÄ PUPPE! Julle on laittanut kuvagalleriaan pari klippiä illalta.

Kotiin lähtiin iloisin mielin, ja kaikilla kolmella osaanottajalla sama mielessä: "Tätä lisää! JA ÄKKIÄ!"

Boinks.

Ps. Mira, olit oikeassa, se on koukuttavaa hommaa =)

Kansainväliset eläinlääkäripäivät...

Noniin olipa taas aikaa kun viimeksi tuli kirjoitettua blogiin, mutta nyt on niin tärkeitä uutisia, että on vain pakko kirjoittaa =). On uutisia niin hyviä, kuin huonoja. Mutta kaikki uutiset loppuu kuitenkin hyvin. Joten ei tarvitse jänskäillä hirveesti kun lukee tätä. Ollaan oltu siis tällä viikolla jo kaksi kertaa eläinlääkärillä! Maanantaina käytiin tarkastuttamassa eräs haava Pupen korvassa, ja tänään (keskiviikkona) käytiin kauan odotetuissa lonkkakuvauksissa.

Juu, eli me oltiin Jullen kanssa viime torstaista maanantaihin ruotsissa, jolloin Puppe oli ollut hoidossa mun vanhemmilla. Muuten oli kaikki mennyt hyvin, mutta jonkinnäköinen susikoiran tapainen oli sitten sunnuntai-iltana käynyt pupen kimppuun. Vanhemmat nyt sitten hieman hätäisinä soitelleet eläinlääkäriin, kun Pupelle oli tullut pieni ventti korvaan joka vuoti verta. Noh mikään eläinlääkäri ei tietenkään ollut auki enää kello 22 sunnuntaina. Päivystyksessä sanottiin kuitenkin, että jos nyt kahden päivän sisään käy eläinlääkärissä niin hyvä on. Käytiin sitten maanantaina sitten, ja saatiin kuin saatiinkin antibiottikuuri Pupelle. Puppe oli jälleen aivan yli-innokas eläinlääkärin potilaana. Mutta parempi niin...

Tänään sitten niitä virallisia lonkka- ja kyynärkuvia. Tämä olikin huomattavasti mutkikkaampi reissu.

Päivällä Puppe koitti huomauttaa minulle, että mitens olisi jos antaisit vähän ruokaa. Näin hän teki tökkimällä ruokatönikkää tökkimällä, ja tuijottamalla mua. Sain kuitenkin ylipuhuttua Pupen näkemään vähän vielä nälkää, koska eläinlääkärillä odottaa rauhoitus.

Noh, muuten kaikki alkoi niinkuin odottaa saattoi; Lähtiin lääkäriä kohti, ja Pupella hirveä veto päällä, koska se on niin siisti mesta. Jonkin aikaa siinä sitten odoteltiin vuoroa. Sitten punnittiin Puppe, ja painoa oli kokonaiset 24,5kg. Sydänäänet kuunneltiin, ja hengitys myös. Muuten kaikki oli normaalia, mutta Puppea selvästi jännitti. Sitten alkoi kaikki mielenkiintoinen. Puppe laitettiin istumaan lattialle, pää minun polvien väliin, ja rauhoituspiikki peppuun. Se pikkasen puppea sattui, ja ihan kaikkea ei saatu laitettua. Päätimme kuitenkin odottaa, jos se vaikka siitä pökräiskin. Oli hauska katsoa kun ensin niin hyperaktiivinen koira yhtäkkiä rauhottui, rupesi tuijottamaan lattiaa, ja sitten kuupahti lattialle. Noh, sitten nostettiin Puppe pöydälle ja tarkistettiin mikrosiru, jotta saataisiin kuvista viralliset. Tästä se hauska sitten alkoi =D.

Ensin nuori hoitaja rupesi etsimään sirua lukijalla, ja sitä ei oikein tahtonut löytyä, johon lääkäri totesi: "Anna mä näytän!". Lääkärin etsittyä ehkä noin 5min, todettiin, että Pupen sirua ei löydy. Ruvettiin olemaan vähän niinkun että "o-ou"... Kuvistahan ei saa virallisia, ilman että voidaan todeta että koiralla on oikea siru. Noh, lääkäri koitti vielä muutaman kerran, ilman tuloksia. Lääkäri soitti sitten kennelliittoon, joka oli kiinni. Mikäs nyt sitten neuvoksi. Oli sitten vain tehtävä niin, että Pupelle oli laitettava uusi siru, ja uudet rekisteripaperit lähetetään kennelliittoon virallisten kuvien mukana. Kiva juttu. Jotain sille vanhalle sirulle on käynyt. Jollain koiralla oli siru märkinyt pois, mutta Pupella ei ole ollut mitään märkivää haavaa kaulassa. Ehkä siru on mennyt rikki tai jotain. Ei voi tietää.

Toivotaan vain että kaikki menee hyvin rekisteröinnin kanssa, koska kennelliiton virallista mielipidettä ei saatu.

No sitten laitettiin Pupelle kanyyli, ja annettiin lisää nukutuslääkettä, kun Puppea kannettaessa vielä häntä heilui, mutta muuten oli vintti aika pimeänä =). Sitten vaan odoteltiin... Mä pääsin hetkeksi vahtimaankin Puppea, kun kehitysneste röntgenkehittimestä piti vaihtaa, kun kuviin tuli ihmeellisiä läikkiä. Puppe oli aika reppanan näköinen siinä selällään kieli poskella ja kaikkea =(. Sitten taas odotettiin... Ennen pitkää sitten Puppe sai herätysruiskeen, ja muutaman minuutin sisällä hauveli rupesikin heräilemään. Kanyyli otettiin pois, ja Puppe sai hienon laastarin. Tämän jälkeen Puppe onkin ollut hieman humaltuneen oloinen =). Puppe on ehkä söpöimmillään kun se on humaltunut =). Siis niinkun OIKEASTI tosi söpö =). Noh, kotiinkin päästiin ja tuossa Puppe nyt nukkuu pois krapulaansa... Tulokset lähtivät kennelliittoon ainakin tälläisina: lonkat: A-A ja kyynäreet: 0-0. Kyynäristä toinen oli hieman epäselvä, mutta lääkärin mukaan pitäisi senkin olla ihan ok. kuvakulma kuulemma tod,näk vaan vähän pielessä. Mutta lonkat olivat selvät A-A. Elikkä teille ketkä ette tiedä, niin lonkista on tuloksena A-A paras, ja kyynäreissä on tuloksena 0-0 paras. Eli hyvät paperit on tulossa =) (Mä kuulen Mira tänne saakka kun sä huokaat helpotuksesta ;) ). Lonkkakuvista näki hieman takapolviakin, ja nekin oli lääkärin mukaan tosi hienot, tuli vähän niinkun bonuksena polvikuvat =).

Muuten sitten matka kotiin meni aika rauhallisesti, vähän Pupelta meinasi voimat loppua kesken, ja sainkin punnita pupen sitten uudestaan tuossa kolmen kerroksen ajan, kun kannoin Pupen rappuset ylös =). Aika jätkä kyllä.

Jepjep.

Huomenna meillä on tosiaan ensimmäiset agilitytreenit, mutta pitää ottaa kuulemma rennosti pupen kanssa siellä, kun nuo rauhoittavat aineet ovat vielä kropassa. Jänskättää vähän senkin takia =).

Jeps. Mutta nyt meen syömään voittomakkaraa.

Boinks.

Ja niin se aika menee...

Taas aika kulunut kaamean nopeasti... Hirveesti on ollut kouluhommia, hyvä että on pysynyt oman päänsä mukana. Mutta! Vaikka Pupen agilitytulavaisuus näyttikin vaisulta kun kerhomme kuulutti että alkeiskursseja ei järjestetä, haimme Agility Sportteamin ulkopuolisten alkeiskurssille, ja tänään tuli tiedote että Puppe on päässyt mukaan kurssille, JEEEE!!! Saa nähdä miten käy, eniten kyllä pelottaa tuo miten Puppe tulee olemaan muitten koirien kanssa, siis voiko se olla vähäsen edes rauhallinen ja keskittyä sitten hommiin... Muiden kanssa leikkiminen olisi varmasti kivempaa. 

Jeps, muuten on Espoossa mennyt hyvin, ei oikeastaan kummempia.

Tekstistä ei tule sen pitempää koska tentti lähestyy, mutta ehkä Kimmo voi sitten myöhemmin lisäillä tänne juttuja ;)