Maailman paras koira!

Mokkamoi!

Nyt oli kyllä senverran vauhdikas juhannus, että on kai pakko kirjoittaa tänne blogiin taas =).

Me lähtiin tosiaan kaveriporukalla erään kaverin luo Pietarsaareen juhannusta viettämään. Mietittiin siinä sitten, että mitenköhän tuo hauveli reagoi noin pitkään automatkaan... Edessä olisi 7-8h autossa köröttelyä... Noh, aika raskas matka siitä tulikin, mutta ihan hyvin me se kestettiin. Hankalaa se oli Pupelle siinä mielessä, että Puppe ei voinut oikein nukkua autossa. Jos Puppe kävi makaamaan, tuli sille paha olo, kun ei pystynyt pitämään silmiä horisontissa. Joten koko matka meni kutakuinkin istuessa, ilman unta.

Perillä meitä odotti aurinkoinen sää, ja upea rantatontti. Saimme kuulla, että juhliin olisi tulossa yli 30 henkilöä. Kääk! Puppehan tulisi saamaan slaagin ihmismäärän kanssa. Nojuu, ihmisiä rupesikin sitten kahdeksan aikaan tulemaan oikein urakalla. Puppe siinä morjesteli kaikkia sitä mukaan kun jengiä tuli. Hyttysiäkin oli muuten ihan hirveä määrä. Illan mittaan siinä rupesikin kuulemaan kaikennäköistä toisella korvalla. Jengihän ei oikein tiennyt kenen koira tämä oli, kun siellä oli niin paljon porukkaa, ja yksi koira, joten salakuuntelu oli aika helppoa. Sitten sitä sattui kuulemaan kommentteja kuten "Tämä on kyllä maailman paras koira", ja "Mä en ole koskaan nähnyt näin kilttiä ja tottelevaista koiraa"... Puppea kutsuttiin jopa legendaksi =). Juhlissa oli myös yksi jätkä, joka pelkäsi koiria, ja sanoi, että Puppe on yksi kahdesta koirasta, jota hän ei pelkää. Jeps. Mä tiedän. "Oma kehu haisee"... mutta haiskoon! Kyllä sitä tuli aika hiton hyvä olo, kun jengi ei sanonut meille suoraan, että Puppe on hieno koira, vaan juttelivat keskenään, meistä tietämättä. Se tarkoittaa sitä, että jengi ei vain yritä mielistellä. Siinä 06:30 sitten mentiin jullen kanssa nukkumaan, ja pakotettiin Puppe mukaan. Oltiin oltu liikkeellä kl 09:00:stä asti, eikä Puppe ollut montaa minuuttia päässyt nukkumaan. Ja kyllä sitä myös väsytti.

Loppuviikonloppu menikin aika rauhallisissa merkeissä. Uimista ja löhöilyä... Ja sitten tietysti sunnuntaina kotimatka, joka tällä kertaa kesti "vain" 7h. Loppuillan Puppe sitten olikin vaan ja löhöili, eikä jaksanut tehdä yhtään mitään... Kaikenkaikkiaan, kiva onnistunut viikonloppu, ja oli kiva kuulla jengin oikeita mielipiteitä =).

Boinks.

Agiliitoa, joutsenia ja lonkkia...

Jesh...

Taas vaihteeksi ollut vähän paussia, mutta nyt tuli taas hyvä aika kirjoittaa...

Ollaan tosiaan oltu tuolla puolarmetsässä agilityn peruskurssilla, ja Puppe näyttää haldaavan asiat siis TODELLA hyvin. Ohjaajatkin ovat kehuneet, että "Teillä on kyllä todella hyvä koira tuossa. Siitä tulee hyvä agilitykoira", mikä tietysti vähän kohottaa mieltä =). Aluksi meillä oli hieman ongelmia siinä, että Puppe juoksee liikaa ohjaajan perään aina esteen jälkeen, mutta oppi kuitenkin suht nopeasti katselemaan eteenpäin seuraavaa estettä... Ja voi sitä riemua, kun se sen homman tajusi! Palkkaamisessakin huomattiin, että parhaiten Pupen palkkaa leikkimällä semmoisella solmuköydellä... Yllättävän hyväksi tuo Pupen taisteluvietti on kehittynyt, vaikka se silloin pentuna ei oikein uskaltanut leikkiä vetoleikkejä.

Harmi on tietysti, että viikko sitten oli viimeinen kerta tuolla kyseisellä kurssilla, ja jatkokurssi on vasta syksyllä. Kysyttiin kyllä, että voiko sinne kentälle tulla harjoittelemaan, ja vastaus oli kielteinen =(. Vain jäsenet saavat harjoitella siellä, ja jono jäseneksi on aivan järjetön. Kaksi vuotta kuulemma on joutunut odottamaan... No, onneksi Puppe on kuitenkin sen verran hyvä, että myös seuroilla saattaa olla jonkinnäköistä motivaatiota saada Puppe mukaan =). Pitää varmaan itse rakentaa joitain perusesteitä tuonne metsän reunaan...

Kävi tuossa pari viikkoa sitten mielenkiintoinen tapaus: Ulkona oli hirveä helle, ja ajattelin sitten, että menenpäs Pupen kanssa uimaan tuonne niemelle. Ja oikein mukavaahan siellä oli. Puppekin ui kerrankin leikkimättä (sitten kun ei jaksanut leikkiä enää), ja se näytti ihan kivalta =). Mulle tuli tylsää, niin kävin siinä sitten rakentamaan laituria, se ranta on meinaan täynnä keskikokosia kiviä, niin ajattelin siinä siirrellä niitä kiviä yhteen kasaan, että sinne ulommaksi voisi kävellä kahlaamatta.

Näin siinä 50m päässä joutsenen uivan ohi, ja olin silleen että ompas kiva. Noh... käänsin siinä selkäni sitten hetkeksi, ja huomaankin että joutsen on noin 5m Pupesta joka on uimassa syvässä vedessä, ja joutsen tulee kohti sähisten... Huusimpas siinä sitten Puppea rantaan. Siellä missä Puppe ui, oli vettä ehkä noin 70cm, joten joutsen oli ihan kotikentällä tappelun kannalta... Katselin siinä sitten, että Puppe ei tule kerkeämään alta pois. Puppe kävi jo haukkumaan joutsenelle samalla kun se ui. Rupesin sitten miettimään, että mitä pitäis tehdä. Vesi oli liian syvää minulle joutsenpainiin, muuten olisin varmaan käynyt käsin kimppuun... Päätin sitten ladata kädet täyteen kiviä (mitä siinä rannassa sitten onneksi oli aika määrä), ja kävin lataamaan niitä joutsenta kohti. Adrenaliinia oli niin paljon, etten ensin osunut (mikä oli ihan hyvä ottaen huomioon voiman ja korkeuden millä heitin, ei olisi meinaan joutsenta enää), mutta sitten tähtäsin vähän alemmas, ja se osui joutsenta rintaan, ja ilmeisesti sattui sen verran, että se monsterilintu päätti uudellenarvioida tilanteen, ja lähti lipettiin.

Puppe tuli siinä sitten rantaan, ja me lähtiin pois rannasta. Mulla oli jalat ihan spagettia kaikesta adrenaliinista, ja Puppekin oli vähän levottoman oloinen.

Tilanteesta jäi kyllä vähän paha maku suuhun... Ei olisi paljoa haitannut vaikka olisin vahingossa saanut sen joutsenen hengiltä. Tilanteesta tuli toki mieleen, että saisinkohan mä sakkoja, jos tappaisin joutsenen itsepuolustuksena? Jos mun täytyy valita koiran ja joutsenen välillä, niin se ei kyllä oikeastaan ole edes valinta, joten sitä ei kyllä paljon tarvitse miettiä käynkö linnun kimppuun vai en. Että semmoisia.

Sitten se semmonen jännempi juttu. Tuli tuossa eilen tulokset kennelliitosta Pupen lonkkakuvista. Noh, tulokset ei olleet niin hyvä kun odotin, mutta hyvät kuitenkin. Elikkä tuloksina tuli B/B lonkat, ja 0-0 kyynäreet. Tietysti toivottiin A-lonkkia, kun eläinlääkärin mielestä ne lonkat olivat aika selvät A-lonkat, mutta B:t sieltä tuli takaisin. B on myös hyvä tulos (ainakin näin Mira väitti =) ). Ja niille jotka eivät tiedä A on lonkissa paras ja kyynärissä on paras 0...

Että semmosia tarinoita tällä kertaa... Nyt taidan tehdä töitä hetken, ja sitten lähden juhannuksen viettoon...

Adios.

Boinks.