Tää on siis ihan hirveetä kun ei koskaan muista kirjoittaa tänne. Kun on muka kokoajan ihan hirveä kiire, eikä kerkeis. Siis oikeasti. Eihän tämä blogiin kirjoittaminen kovin aikaa vievää hommaa ole. Nojoo.
Koulut on tosiaan alkaneet, joten nykyään on vähän enemmän aikaa Pupelle. Julle ei tosiaan ole enää töissä, ja mä teen n. 18h viikossa töitä. Joten kyllä tässä saa tsempata kuitenkin, että se aika sitten myös löytyy.
Oltiin Jullen kanssa tosiaan reilun viikon pituisella ekskursiolla Ruotsissa ja Tanskassa, jolloin Puppe oli meidän ystävän luona hoidossa. Puppe vähän kusasi ruokakippoon, sillä tyyliin ensimmäisenä päivänä, oli Puppe löytänyt aivan uuden kirjoituspöydän, jota tietenkin piti hieman maistaa. Noh, koska pöytää ei oltu kasattu vielä, sattui tehty vahinko (onneksi) sopivaan paikkaan, ja se ei kasatussa pöydässä paljon näy. Muuten oli viikko mennyt käsitykseni mukaan suhteellisen helposti. Koko viikko kulminoitui saimaanreissuun, jolloin Puppe pääsi jälleen tuolle ihanalle kartanolle missä oltiin Heinäkuussa. Huomattiin kyllä, että Puppe oli hieman päässyt juoksemaan, sillä kotiintullessaan, Puppe ei paljon muuta tehnyt muuta kun ovesta sisään, rapsutusten vastaanotto, ja sitten olohuoneen matolle nukkumaan. Ei Puppe paljon sen jälkeen reagoinut mihinkään. Pienellä lenkillä käytiin sitten, muttei muuta. Kiitos Hanna ihan hirveästi Pupen huolehtimisesta, niin, että mekin päästiin taas ulkomaille.
Kävi muuten semmonen ikävämpi juttu kun oltiin ruotsissa; Jullella oli unohtunut digikameraan muistitikku, jossa oli esim. kaikki näyttelykuvat Pupesta. Noh. Eihän se nyt tänäpäivänä ole ongelma kun muistitikut ei paljoakaan maksa. No se mikä taas tänäpäivänä on ongelma, on se, että ne muistitikut kun on niin he***tin pieniä. Niin eiköhän se nyt sitten hukkunut matkalle se tikku. Opetushan tässä oli se, että kuvat pitää heti tyhjentää kamerasta. Sattuuhan näitä, mutta meillä kävi kuitenkin aika mieto vahinko. On näitä meinaan nähty, että häviää kuvia vuosikaupalla. Se ei ole yhtä miellyttävä kokemus. Kompensoinniksi saatiin mun vanhemmilta dvd-levy missä on paljon kuvia ja videoita Pupesta, lähinnä niiltä ajoilta kun Puppe on ollut heillä hoidossa. Niitä tulee varmaan tuonne kuvagalleriaan pikkuhiljaa... Taidanpa laittaa muutaman tähän blogitekstiinkin.
Tässä näkee Pupen suht nuorena. Kuva taitaa olla tyyliin viime maaliskuulta. Tykättiin Jullen kanssa tästä kuvasta tosi paljon, ni mikäs nyt olisi parempi paikka laittaa se kun tänne. Toisaalta ajateltiin tätä kuvaa myös meidän seinälle. Pitäisi varmaan käydä kehittämässä semmonen vähän isompi versio tästä kuvasta.
Ollaan heitelty Pupen kanssa frisbeetä taas. Puppe osaa jo aika hyvin tuon kiinnioton, ja sen, että kun sanoo ympäri, kiertää Puppe heittäjän ympäri myötäpäivään, ja lähtee juoksemaan (suht)suoraan eteenpäin. Kopin ottaminenkin menee aika hyvin. Se mikä nyt on semmonen hieman suurempi muutos heittelypuuhissa, on se, että enää me emme suostu hakemaan tota muovikiekkoa. Siinä menee aina hetki ennen kun Puppe tajuaa tuoda sen frisbeen. Mutta kun sen frisbeen heittää vaan silloin kun se tuodaan käteen, oppii sen aika nopeasti tuomaan. Ensimmäisellä kerralla me pidettiin piknikki samalla, kun sitä frisbeetä saatettiin odottaa jopa 20min. Mutta sitten rupesi tahti vähän kiristymään, ja lopulta ei mennytkään montaa sekuntia ennen kun se frisbee tuotiin heiton jälkeen takaisin.
Borat sanoo:GREAT SUCCESS!
Ollaan harjoiteltu muuten semmoistakin nyt vähän, että ollan päästetty Puppe irti, mutta ei päästetty vapaaksi, eli ollaan vaan sanottu, että "pysy vierellä". Ja yllättävää kylläkin, Puppe ei ole lähtenyt minnekkään, vaan on pysynyt oikein kiltisti vierellä. Välillä toi hauveli koittaa vähän fuskata, mutta kun siitä vähän ärähtää, niin kyllä sitä tullaan takasin omalle paikalle. Totta puhuakseni, Puppe kävelee ehkä jopa paremmin silloin kun se on irti remmistä, kun silloin kun se on kiinni. Ehkä siinä jonkinnäköinen vastuu painaa ;). Sitten kyllä kun sanoo "vapaa" niin koira pinkoo semmoista vauhtia ensin yhteen suuntaan, ja sitten takaisin. Aika kiva tunne kyllä kun koira oikeasti kuuntelee... Voi olla, että tästä hauvelista tulee oikein kelpo koira... AINIIN! Oltiin tossa yhdessä koirapuistossa, jossa oli muutama agilityeste, ja Puppe tykkäsi oikein paljon puomista. Ehkä toi agility voisi vähän maistua meidän koiralle.
Jepjep. Ei kai tässä sitten sen kummempia kuulumisia. Kai tässä nyt jonkun verran taas oli purtavaa. Mä koitan muistaa kirjoitella useammin Pupen kuulumisia, kun se nyt ei vielä ole oppinut kirjoittamaan, ei ainakaan tietokoneella ;). Mutta nojoo... ei sen kummempia muutakun pysykää kaikki just tommosina kun olette. Ootte ihan parhaita.
Boinks.
